Henkilöstöjuhla on työnantajalle vähennyskelpoinen kulu ja työntekijälle verovapaa etu, kun kolme ehtoa täyttyy. Tässä ne ehdot, se yksi luku jolla kohtuullisuus mitataan, ja se raja jonka yli mennessä koko ilta vaihtaa verokohtelua.
Voimassa oleva ohje sanoo, ettei etu ole tavanomainen ja kohtuullinen jos kustannukset muodostuvat kohtuuttoman suuriksi suhteessa edun saavan henkilökunnan määrään. Sama kymmenentuhatta euroa on siis eri asia kolmellesadalle hengelle kuin kahdellekymmenelle. Laske se luku ennen kuin illasta keskustellaan hinnalla.
Arvonlisävero 25,5 % on 2 499 €. Henkilöstön virkistystilaisuudessa se on vähennyskelpoinen, edustustilaisuudessa ei lainkaan.
Tämä laskee yhden luvun eikä anna verokantaa. Tavanomaisuus ja kohtuullisuus arvioidaan kokonaisuutena, ja sen tekee teidän kirjanpitäjänne.
Kollektiivisuus. Etu on koko henkilökunnan käytettävissä. Se ei kaadu siihen että joku jättää tulematta, vaan siihen että se on alun perin suunnattu vain valituille.
Tavanomaisuus. Tilaisuus on sellainen kuin työnantajilla yleisesti: joulujuhla, kesäjuhla, virkistyspäivä. Tavanomaisuus ei tarkoita vaatimatonta vaan tunnistettavaa.
Kohtuullisuus. Tässä on asian ydin, ja se mitataan henkilömäärään suhteutettuna. Ks. laskuri yllä.
Sama ilta, sama lasku ja sama ohjelma saavat eri verokohtelun sen mukaan, onko paikalla vain oma väki vai myös asiakkaita. Tämä päätetään ennen kutsuja, ei jälkikäteen.
Virkistystoiminnalle ei ole ohjeessa euromäärää. Ratkaisu tehdään kokonaisarviona, ja ohjeen sanamuoto sitoo arvion henkilömäärään. Käytännössä sama summa on eri asia sadalle hengelle kuin kymmenelle.
Ohje mainitsee nimenomaan, että työntekijän puoliso saattaa osallistua työnantajan järjestämiin tavanomaisiin tilaisuuksiin kuten kesä- tai joulujuhliin. Arviointi on tapauskohtaista.
Voi. Jos eri henkilöstöryhmille järjestetään erilaisia etuja, siihen on oltava objektiivisesti perusteltu syy ja ryhmät on muodostettava objektiivisin perustein. Yksikön sisällä kollektiivisuuden pitää silti toteutua. Tämä on tavallinen ratkaisu silloin kun väki on hajallaan usealla paikkakunnalla.
Ei verovapaasti. Raha ja vapaasti käytettävä lahjakortti ovat aina palkkaa, myös silloin kun ne on tarkoitettu tarjoiluihin. Verovapaa etu edellyttää, että työnantaja järjestää tilaisuuden.
Kulu kuuluu kirjanpidossa sille tilikaudelle jolloin tilaisuus pidetään, ei sille jolloin ennakko maksettiin. Tammikuun iltaa ei siis voi kirjata kuluvan vuoden budjettiin sillä perusteella, että ennakkolasku tuli joulukuussa.
Ei. Joululahja on oma etunsa: verovapaa noin sadan euron arvoon asti, kun se on työnantajan valitsema esine ja annetaan koko henkilökunnalle. Lahjan arvonlisäveroa ei saa vähentää. Rahalahja on aina palkkaa.
Lähde: Verohallinto, Henkilökuntaedut verotuksessa, VH/7540/00.01.00/2024, voimassa 1.1.2025 alkaen, perusteena tuloverolain 69 §. Tämä sivu kertoo mitä ohje sanoo eikä ole veroneuvontaa. Oman tilaisuutenne kohtelu ratkeaa kokonaisarviona, ja sen tekee kirjanpitäjänne.
Laskulla lukee tilaisuuden päivä, henkilömäärä ja hinta henkilöä kohden, ei pelkkä rivi ”tapahtumatuotanto”. Kerromme hinnan henkilöä kohden jo tarjouksessa, koska se on se luku jolla päätös tehdään. Illan voi myös suunnitella itse ja nähdä hinnan heti, ilman että kukaan soittaa.
